keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Menetelmän kokeilua vapaaehtoisten vahvistamiseen

Hämeen Kylät ry:n osalta ollaan hyppäämässä taas kohti uutta ja tuntematonta! Kevään aikana Aistien-menetelmää on tarkoitus kokeilla vapaaehtoisten kanssa työskentelyyn. Miten menetelmä soveltuisi yhdistysaktiivien innostamiseen ja vapaaehtoisten vahvistamiseen? 

Tarjolla on Kyläkipinä-ryhmä, jossa pureudutaan yhdessä siihen millaiset asiat sytyttävät vapaaehtoisia toimimaan ja miten innostusta saataisiin leviämään myös muihin. Ryhmä tarjoaa myös vertaistuellisen näkökulman, kun kokoonnutaan samanhenkisten ihmisten kanssa yhteen.

Ryhmän päämääränä on oivaltamisen ja opin lisäksi myös toteuttaa aiheesta moniaistinen tila Hämeen Kyläpäivään 24.5. lauantaille. Koko Kyläpäivän teemana on hyvinvointi, joten tila antaa yhden lähestymistavan tärkeään aiheeseen.

Aistien-menetelmän testauksen taustalla on ajatus siitä, että vapaaehtoistyössä aktiiviset ja innostuneet ihmiset ovat se kaikista tärkein voiman lähde. Meidän ammattilaisten, jotka vapaaehtoisia tapaamme ja ohjaamme, on hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan, mikä liikuttaa tuota huikeaa porukkaa niin kylillä kuin muissakin yhdistyksissä. Siksi olemme tämän uuden avauksen edessä täällä Hämeen Kylissä! Oppia ja ymmärrystä myös itselle hakemassa.

Kutsut yhdistyksille ovat lähteneet ja jännityksellä jään odottamaan, mitä kylillä tarjouksesta tuumataan!

Heli Laurikainen / Hämeen Kylät ry

maanantai 10. helmikuuta 2014

Tanssia, naurua, jaettuja muistoja ja oivalluksia…


… näistä ja monesta muusta moniaistisesta  kohtaamisesta muodostui Laureassa Aistien-hankkeen syksy, joka oli täynnä toimintaa ja tapahtumia. Vauhtia riitti jopa siinä määrin, että taaksepäin katsomiselle irtosi aikaa vasta nyt, kun helmikuu on jo melkein puolivälissä ja suunta on käännetty kohti kevään rientoja. Mutta otetaan silti pieni paussi tähän kohtaan ja tutkaillaan vielä edellisen vuoden kuulumisia.

Päädyin itse mukaan Aistien-hankkeen toimintaan sosionomiopintoihini liittyvän hanketyöskentelyn kautta syyskuun alussa. Uusi opiskelutapa ja hankkeen toimintaan perehtyminen tuntui aluksi hypyltä laukkaavan hevosen selkään: kyydissä pysymisen lisäksi piti yrittää selvittää, mistä oikeastaan on kyse,  mihin suuntaan ollaan menossa ja miksi. Onneksi rinnalla matkasi mainioita kanssakulkijoita ja opastajia, joiden kanssa saattoi ihmetellä telttojen rakentamisen jaloa taitoa, jakaa kokemuksia ja löytää uusia tapoja aistia ympärillä pyörivää maailmaa. Tekeminen sekä ihmistenväliset kohtaamistilanteet veivät pian mukanaan…

Aistien Laurea- animaatio
Syksyn aikana hankkeessa toimineet opiskelijat ehtivät rakentaa useita moniaiastisia tiloja niin Laureaan, erilaisiin tapahtumiin, kirjastoon kuin päiväkotiinkin. Opiskelijat osallistuivat myös useiden seminaarien järjestelyihin, hankkeen toiminnan esittelyyn sekä uudistetun menetelmäoppaan oikolukuun. Ehtipä matkan varrella syntyä myös animaatio hankkeen toiminnasta ja opiskelijoiden kokemuksista!



Nigeria-teltta
Itselleni jäi vahvasti mieleen syyskuussa toteutettu Nigeria-teltta, joka oli myös ensimmäisiä moniaistisia tiloja, joiden suunnittelu- ja rakentamisprossiin osallistuin. Toiminnan kautta tuli näkyväksi koko moniaististen tilojen taustalla kulkeva ajatus; prosessinomainen yhdessätekeminen, erilaisten kulttuurien kohtaamisen mahdollistaminen, muistojen ja tärkeäksi koettujen asioiden jakaminen sekä omaan identiteettiin liittyvien erilaisten näkökulmien tarkastelu. Moniaistisessa tilassa koetaan, jaetaan, opitaan ja ihmetellään. Omien kokemusteni perusteella uskon, että moniaististen tilojen merkityksellisyys perustuu myös siihen, että ne tarjoavat hektisen arjen keskellä tilaisuuden pysähtyä ja olla läsnä – yhdessä ja itsekseen.  


Seikkailijat teltassa
Erilaiset tilat ovat myös osoittaneet, että ventovieraiden kanssa on helpompi käydä juttusille, kun ympärillä on jotain mihin tarttua keskustelunavauksena. ”No mihinkäs tätä oikein käytetään?” ”Juu, tuollainen minullakin oli lapsena!” ”Enpä ole ennen tällaista maistanutkaan.” Epävirallisessa ja sopivan kotoisassa ympäristössä tuntemattoman kanssa keskustelu voikin olla hyvin luontevaa, ja kenties samalla tulee haastaneeksi omia ennakkoluulojaan esimerkiksi vieraaseen kulttuuriin liittyen.

Nigerialaisia soittimia

Syksyn aikana on ollut ainutlaatuista seurata, miten Aistien-menetelmää on kehitetty, viety eteenpäin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa jaettavaksi, osaksi jokapäiväistä arkea. Samalla olen ollut myös aitiopaikalla näkemässä, miten valtaisalla antaumuksella, innolla ja palolla hankkeen työntekijät ja mukana olleet opiskelijat ovat heittäytyneet moniaistisen toiminnan maailmaan. Huumorin, pitkäjänteisyyden ja uteliaisuuden siivittämänä on syntynyt uskomattoman hienoja tiloja, uutta tietoa menetelmästä sekä mielenkiintoisia kontakteja.
Aika huikeaa, eikös?