Sykähdyttäviä hetkiä

Aistien-hankkeen viimeiset kuukaudet ovat menossa: arki täynnä raportointia, artikkelin kirjoittamista - ja myös uusia suunnitelmia. Toivottavasti Aistien-menetelmän parissa siis jatketaan.. Erityisen kiva olisi jatkaa, kun hanke loppumetreilläänkin antaa uusia elämyksiä.

Viime viikolla esittelin Aistien-menetelmää uudelle sosionomiopiskelijaryhmälle. Aikaa oli kaksi tuntia ja päätin tehdä tilaan tutustumisen toiminnan kautta.   Opiskelijoita oli marraskuisena aamupäivänä paikalla noin kaksikymmentä. Aloitimme pajan jakamalla pienryhmissä mukavia ja voimaannuttavia muistoja. Niistä sitten arvoimme yhden - ja puolessa tunnissa loimme pienryhmätyöskentelyllä muistojen Italian. Oli aitoa italialaista puheensorinaa, vuorimaisemaa, tuoksuteltavaa ja maisteltavaa. Ihana pieni pistäytyminen italialaisiin tunnelmiin siis.

Iltapäivän ryhmän kanssa arvan suosima aihe oli minulle hiukan yllätyksellinen: "muutto".  Pikkuisen huolissani mietin, että mitähän tästäkin tulee... Mutta opiskelijat loihtivat taas puolessa tunnissa tilan, jossa pahvilaatikot pursusivat, rakkaat esineet oli pakattu, romut lojuivat vielä, uuden kodin avaimet symboloivat uuden kodin onnea. Ja mitä huomasinkaan itsessäni: uppoduin täysin sydämin muistelemaan viimeistä muuttoani. Pala kurkussa pohdin, miltä tuntui jättää lasten lapsuuden koti, meidän oma rakas talo...

Tämän viikon kohokohta oli tavata SPR:n aktivistit, jotka pitivät palautekeskustelua Aistien-menetelmää hyödyntävästä vaikuttamiskampanjastaan.  Kolme "pakolaistelttaa" ovat kiertäneet pitkin Suomea.  Pakolaisteltassa voi siis kokea tunnelmaa pakolaisleiriltä, seinällä pyörii UNHCR:n kuvaama filmi. Sisustuksena on pakolaisten saama aito varustepakkaus ruoka-aineineen sekä patja ja joitain vaatteita. Vuonna 2014 SPR;n vapaaehtoiset olivat järjestäneet yhteensä 74 tilaisuutta ja tapahtumissa oli ollut 7600 kävijää. Vaikuttavaa.  Lisää kampanjasta voi lukea mm. artikkelista, jonka Johanna Matikainen ja Federico Ferrara ovat kirjoittaneet Aistien-hankkeen tammikuussa julkaistavaan artikkelikokoelmaan.

- Minttu Laurea -



SPR:n teltta  oli selkeästi reissannut ahkerasti
- kiitos ahkeran kampanjaväen!

SPR:n "telttapäälliköt" ja kampanjahenkilökunta olivat -syystä -
 tyytyväisiä Pakolaisteltta-kampanjaan vuonna 2014



 

Viimeistä viedään

Alkaa olla viimeiset Aistien-hetket käsillä. Vähän tässä jo haikeutta ilmenee, kun viimeistä Aistien-tilaa ollaan maanantaiksi rakentamassa. Tämä hankkeen jatkovuosi on kyllä osoittautunut todella hyödylliseksi meille kylätoimijoille. Olemme keksineet monta uudenlaista tapaa käyttää menetelmää ja viedä sitä joka kerta uusille urille, uudenlaiseen käyttötarkoitukseen.

Nyt viimeisessä tilassa, MINNE MENET MAASEUTU, otettiin käyttöön ns. rumat kuvat. Koko hankkeen ajan on varottu tuomasta asioita negatiivisuuden kautta esille. Nyt halusimme kuitenkin nostaa uhkakuvat esille valokuvien kautta.

Kun saimme tänään valokuvat tulostettu tilaan kiinnittämistä varten olin tosi yllättynyt, miten hyvin ne toimivat. Jälleen kerran lennokas ideointi tuotti hyvän tuloksen. No ainakin omaan silmääni.

Pelkistetty ja selkeä mustavalkoinen kuva toimii hyvin. Talven ensilumi taustalla tekee kuvasta sopivamman käyttötarkoitukseen. Se korostaa viestiä. Silti kuvat eivät ole leimaavia tai liian ahdistavia. Ne kertovat omalla tavallaan mitä valinnat, muutos ja aika tekevät.

Maanataina 1.12. klo 11-15 siis Hämeenlinnan kyläaktivaattoriryhmä tekee Aistien-tilan Palvelupiste Kastelliin. Tilaan on kutsuttu Hämeenlinnan kaupungin päättäjiä ja työntekijöitä keskustelmaan, miten aktivaattorit voisivat olla kehittämässä kotikaupunkiaan. Samalla kerrotaan tietysti mitä kyläaktivaattorit tekevät. Digitarinaan on työstetty kyläkipinätapaamisten anti: toiminta, opit ja oivallukset. Lopuksi tarjoillaan sisuja, jotta jaksetaan kukin talven pimeydessä.

Vaikka Aistien-hanke päättyy, en kuitenkaan usko, että Aistien-menetelmän käyttö osaltani tai kylien toimesta päättyy tyysti. Idea ja ajatus moniaistisuudesta ja sen mahdollisuuksista on oivallettu niin vapaaehtoisten kuin kylätoiminnan parissa työskentelevienkin osalta. Minne ikinä oma työpolkuni viekin niin varmasti menetelmän kaivan omasta työkalupakista käyttöön ja hyödynnän hankkeen aikana oppimiani asioita jatkossa.

Heli / Hämeen Kylät ry

Tulevaisuustilassa monta ideaa esille

Hankkeen kääntyessä loppusuoralle alkaa Hämeen Kylienkin pilotitkin hiljenemään. Tänään puretaan Tuuloksen tulevaisuustila ja aloitetaan tapahtuneen arviointi ja työstäminen artikkeliin. Tulevaisuutila on jatkoa viime vuoden tulevaisuutuville. Nyt vain tilan suunnittelussa ja rakentamisessa oli vahvemmin mukana Tuuloksen yhdistykset ja koulu. Tilaan rakentuikin mukavasti työpajojen kautta aistimateriaalia, joka kertoi alueesta, sen toiminnasta sekä tulevaisuuden ideoista ja tarpeista.

Tuuloksen koulun oppilaat tekivät tulevaisuustilaa varten omista tulevaisuuden toiveista valokuvatauluja. Aluksi yhteiset paikat kuten uimarannat, urheilukentät, kaupan ja koulun pihat valokuvattiin. Mustavalkoisten suurennosten päälle liimattiin oppilaiden tekemät piirustukset.  Koko koulu toteutti tulevaisuustaulujen tekemisen ja luokittain äänestettiin parhaat ideat ripustettavaksi tulevaisuustilan seinälle. Näin saatiin alakoulun oppilaiden toiveet mukaan ja samalla koulun sisällä päästiin opettelemaan vaikuttamista. Koko koulu vieraili luokittain tulevaisuustilassa viikon aikana osana koulupäivää. 

Oppilaat pitivät tehtävästä, kävijät olivat ihastuksissaan oppilaiden töistä.

Nuoret kuvasivat myös oman pienen videon älypuhelimella. Nuoren ajanviettopaikat ja tulevaisuuden ideat tulivat hyvin esille. Nuoret ottivat itse vastuun tekemisestä. Taas sai huomata, miten paljon enemmän huomiota kiinnittää video verrattuna valokuviin. Sitä pitäisi opetella käyttämään enemmän materiaalina ja välineenä, kun halutaan tuoda jotakin aihetta esille.

Tilan tekemisessä ehkä parasta antia oli se, että tekijät tutustuivat toisiinsa. Esille nousi paljon ideoita ja keskustelua alueen tulevaisuudesta sekä sen kehittämisestä. Tilassa järjestettiin muutamia teemallisia tapaamisia, jossa saatiin sovittua käytännössä, miten tilan antia ja yhteistyötä jatketaan tästä eteenpäin. Aiheena alueellinen vaikuttaminen ja yhteistyöhän tarttuminen ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen tarvitaan tekijöitä, johtajuutta ja innostusta. Uskallan väittää, että tulevaisuustilalla saatiin asiaa liikkeelle.

Nyt on sitten aika tiivistää ajatuksia raportteihin ja artikkeliin. Mitä tästä opittiin, miten kannataisi seuraavalla kerralla toimia. Tärkeitä seikkoja, joiden ääreen pysähtyä ennen hankkeen päättämistä.

Heli / Hämeen Kylät

Projektiryhmä koolla

Reilu kolme vuotta yhteistä taivalta takana. Nyt olemme viimeistä kertaa  kokoontuneet yhteen projektiryhmän kaksipäiväiseen tapaamiseen.  Tällä kertaa kokoonnumme Pyhtään kauniissa maisemissa yhdeksän osallistujan voimin.  Ensimmäinen päivä on ollut täynnä toimintaa: hankkeen eri vaiheiden muistelua ja tulosten arviointia,  reipasta liikuntaa  - ja tietysti runsaasti hyvää ruokaa.

Hankkeen kolmea vuotta muisteltiin piirtämällä yhteinen hankejana. Hankkeen parhaiksi hetkiksi nousivat nämä yhteiset projektiryhmän tapaamiset, ajatuksen vaihto ja yhdessä asioiden pohtiminen.

Toisaalta oli myös hauska huomata, kuinka valtavasti olemme saaneet aikaan kolmen vuoden aikana: lennokkaista ajatuksista on tullut konkretiaa. Joskus lennettiin vähän matalammalla kuin ehkä suunniteltiin, mutta toisaalta myös on tehty paljon sellaista, mitä ei edes osattu suunnitella.




Joskus sitä miettii, että miten työ voikaan olla näin kivaa :-) . Vaikka  tällä erää tämä on viimeinen tapaaminen, huomenna ehdimme  miettiä, mitä tulevaisuus tuo ja miten työtä jatketaan.

Terkkuja Mansikista

Hämeen Kylät ry on testaillut Aistien-menetelmää erilaisissa kyläjutuissa hankkeen ajan. Viime viikonloppuna vuorossa oli Lasten maatalousnäyttely Mansikki ja Aistien-tilan tekeminen messutelttaan.

Aiheena oli maalla asuminen. Haluttiin tuoda esille hauskalla tavalla maalla asumisen parhaita puolia.

Hämeen Kylien hallitus ideoi teemoja ja valokuvia etsittiin mm. valokuvakilpailun muodossa. Koska tila oli ulkona, ei sähköinen kuva aurinkoisena päivänä onnistunut. Siksi valokuvista tehtiin labyrinttia muistuttava rakennelma tilaan. Kuvat liikkuivat mukavasti tuulessa ja niitä oli mukava katsella.

Teemoina oli mm. itse tehty elämä, kyläläiset, monen työpaikka ja kotiovelta luontoon.

Tuntoaistia ei olla kovasta painotettu aiemmissa tiloissa, mutta nyt siihen oli mukava mahdollisuus leikkisän tehtävän avulla. Viidessä purkissa oli erilaisi luonnonmateriaaleja kuten kauran jyviä, sahanpurua, käpyjä ja sammalta. Tunnustelemalla piti keksiä, mitä maalla asumiseen liittyvää purkeista löytyi.

Hivenen märkä rahkasammal sai aikaan kiljahduksia ja naurua. Se varmasti jäi monelle mieleen. Tunnustelupurkit kyllä vetosivat sekä pieniin että isompiin aistijoihin, joten niiden käyttö oli onnistunut. Samalla saatiin tuo tuntoaisti hyvin mukaan. 

Aistien-menetelmän käyttäminen ulkotiloissa vaatii paljon soveltamista, mutta siitä saa hyviä elementtejä monenlaiseen tilanteeseen.

Miltä tuntuu vapaaehtoistyön moniaistinen tila?

”Viime perjantaina se käynnistyi. Vapaaehtoistyön moniaistisen tilan kokoaminen. Tilaa on suunniteltu helmikuulta lähtien yhdessä Jyränkölän vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa ja suunnittelutyö on ollut idearikasta, keskustelevaa ja ainakin minulle antoisaa. Yhdessä on mietitty ensin tilan rakennetta, sisältöä ja millä tavoin eri aistit liittyvät vapaaehtoistyöhön. Suunnittelussa nousi heti esille, että tuoksuina ja makuina toimivat niin kahvi, pulla kuin Marianne ja Pihlaja –karkit. Ne liittyivät eri tavoin esimerkiksi vapaaehtoistyön vierailuihin.

 

 Perjantai aamulla kannoimme kaikki tilaan liittyvät materiaalit autoon. Kirjastolla siirsimme tavarat kirjaston aulaan ja käynnistimme kokoamisen telttarakenteesta. Saimme lainaan hienon esittelytelttarakenteen. Sen kokoaminen ensikertalaisille vaati hieman pohdintaa, mutta hienosti se saatiin kokoon. Rakennusjoukossa oli kolme henkilöä. Tämä oli mukavan kokoinen ryhmä ja sen voimin telttanurkkaus saatiin kokoon.

Seuraavaksi laitettiin esille vapaaehtoistyöhön liittyvät julisteet, tarvikkeet, materiaalit ja viritettiin tietokone ja dataprojektori toimintaan. Tietokoneelta laitettiin kuulokkeiden kautta pyörimään vapaaehtoisten kertomia tarinoita omasta vapaaehtoistyöstään. Tarinat tulivat esille myös kirjallisina versioina omassa kansiossaan. Tietokoneen ja dataprojektorin kautta heijastettiin yhdelle teltan seinälle kuvia vapaaehtoistyöstä. Tila koottiin muutamassa tunnissa ja siitä tuli aika toimiva.

Tila avattiin  tämän viikon maanantaina klo: 11. Tilaan tuli ensimmäisten päivien aikana mukavasti vierailijoita ja myös vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita saatiin mukaan.

 

 

 

 

Itse istahdin tänään aistimaan tuon tilan tunnelmaa. Istuin tilassa kuulokkeet korvilla kuunnellen tarinoita vapaaehtoistyöstä, katselin iloisia ja herkkiäkin kuvia toiminnasta, tutustuin erilaisiin tarvikkeisiin kuten shakkiin ja peleihin, haistelin kahvin tuoksua ja maistelin ”kettu” –karkkeja. Minulle tuli erittäin hyvä tunne. Ymmärsin, miten tärkeää ja monipuolista työtä vapaaehtoistyö onkaan. Se antaa paljon niin vapaaehtoistyön tekijälle, että autettavalle.  Ja mitä kaikkea siihen voi liittyäkään. Pienet asiat kuten karamellit voivat olla hyvinkin tärkeitä arjen toiminnassa. Itse koin, että myös eri aisteille suunnatut elementit toimiviksi. Pääsin hetkeksi syventymään aiheeseen ja minulle tuli tunne, että muu ympäristö katosi kuunnellessani tarinoita ja tutustuessani esillä oleviin materiaaleihin. Ympärillä oli kuitenkin kirjaston normaalin päivän toimintaa.

Nyt vielä hetki nautitaan tilasta ja toivotaan, että siellä käy paljon vierailijoita. Purkuhommiin alamme ensi maanantaina. Tilaa oli mukava suunnitella ja toteuttaa. Minusta on ollut tosi mukavaa että vapaaehtoiset ovat olleet kertomassa vierailijoille siitä, mitä he itse ovat tehneet ja miltä se on heistä tuntunut. Tilassa on tapahtunut aitoja kohtaamisia.  ”

Jenny, Heinolan kansalaisopistosta

Menetelmän esittelyä opiskelijoille

Piipahdin Hämeen ammattikorkeakoululla järjestetyssä Järjestöpäivässä esittelemässä Aistien-menetelmää tuleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Samalla menetelmä oli esillä muille järjestötorilla mukana olleille sosiaali- ja terveysalan paikallisille ja valtakunnallisille järjestöille.

Reippaana tyttönä vein itse liikuteltavan Aistien-tilan torille. Kokoamiseen meni tuplaten aikaa suhteessa siihen miten pitkään opiskelijoilla oli aikaa kierrellä tilassa. Esittelystä jäi kuitenkin positiivinen tunnelma ja esittelyreissu mielestäni kannatti. Tilassa oli koko ajan joku kyselemässä, keskustelemassa ja aistimassa kanssani. 

Menetelmäopas ja verkkoluentosarja tuntui kiinnostavan monia. Positiivista palautetta tuli siitä, että menetelmä oli mallinnettu ja oppaan avulla se voitiin ottaa käyttöön muuallakin. Opiskelijoille tämä tarkoitti yhtä menetelmää ammattityökalupakkiin, sitä oli mukava tarjota heille.

Esillä olleen Aistien-tilan aiheena oli kylätoiminta, joka oli koottu yhdistelemällä parin vuoden aikana käytössä olleista materiaaleista. Video vei kävijän kesäiselle ajelumatkalle Letkun-kylälle, kuvasarja puolestaan tutustumaan kylätapahtumiin ja kylätaloihin. Maistiaisena oli talkoopullaa ja tuoksupurkeissa öljymaalin sekä tervan tuoksua. Tilaa elävöitin kylälehdillä ja muilla esitteillä.

Keskustelu oli tilassa rentoa ja opiskelijat juttelivat mitä heille tuli mieleen tilan aistimateriaaleista. 

Päivän päätteeksi nappasin lyhyen videon teltan ovelta.

Heli / Hämeen Kylät ry

Menetelmän käyttö jatkuu Taidemäellä

Sajaniemen Taidemäki ry Lopelta osallistui Aistien-hankkeen pilottiin ja kylätalolle rakennettiin vuoden 2011 aikana kaksi erilaista moniaistista tilaa. Sakari Pälsin innoittamana tehtiin sauna-aiheinen tila, joka oli avoinna samassa pihapiirissä olevan kesäteatterin näytösten yhteydessä. Syksyllä puolestaan metsäaiheinen tila pysäytti kävijät aistimaan luontoa.

Menetelmä näyttää jääneen kyläläisten mieliin, sillä jälleen on Taidemäellä päästy aistimaan. Ajatus tilan rakentamiseen tuli Lopen teatterin Hetkiä talvisodasta -teatteriesiteyksestä. 

Taidemäen aktiivi Anne Malin tuumi Metsäkahvila-tilan rakentamaisesta seuraavaa: 
"Mietimme Ritva Voivala, Tuula Kauppi ja minä, millaisen Aistien-tilan voisimme rakentaa talvisotahenkeen. Ritva hankki materiaalia ja kyseli sodassa olleita ikäihmisiltä heidän ajatuksia. Yhtenä tärkeänä asiana nousi ajatus sotapoikien viihdyttämisestä sodan keskellä. Elokuvat ja musiikki olivat tärkeitä elementtejä. Aseet olivat tietysti sitä arkea, jonka toimme Aistien-tilaan asenäyttelyn avulla. Vanhoja sananlaskuja löytyi yhdestä sotalehdestä, joita kirjoitimme sen ajan materiaalille päreille. Myös vanhat lehdet ovat olleet myös tärkeä viihdyke. Näin päädyimme tekemään metsäkahvilan, jossa on railakasta musiikkia ja liikkuvaa kuvaa. Kuuset tuovat tunnelman lisäksi tuoksua."

Kuvat: Anne Rautamäki

Mukava huomata, miten Taidemäkeläiset ovat löytäneet Aistien-menetelmälle käyttötapoja omassa toiminnassaan.

Myös toisen pilottikylän, Letkun, osalta kesällä Aistien-menetelmän käyttö saa jatkoa, kun "Letkun elämysmessuille" aukeaa Aistien-tila.

Hyvä meidän kylätoimijat!

Terveisin Heli / Hämeen Kylät ry

Aistien-tilan idea leviää

On kiva huomata, että sen lisäksi, että aktiivinen hanketoimijaverkostomme on toteuttanut erilaisia tiloja, on hankkeemme teltta-idea levinnyt laajemmallekin. Aistien-teltan lumo on siis innostanut myös muita soveltamaan ideaa.

SPR järjestää kiertueen, jossa pyritään vaikuttamaan kuntiin siten, että yhä useampi kunta ottaisi vastaan pakolaisia.  SPR:llä on yhteensä kolme telttaa, jotka lähtevät vaikuttamiskierrokselle. Kiertue lanseerataan  Eduskuntatalon kansalaisinfossa:

Perjantai 7.3. klo 10.00-15.00 Suomen Punaisen ristin Pakolaisteltta –kiertueen lanseeraus

Kansalaisinfoon pystytetään päiväksi pakolaisteltta, jonne tuotetaan pakolaisleirin ääntä, kuvaa ja esineistöä. Pääsihteeri Kristiina Kumpula luovuttaa vetoomuksen eduskuntaryhmien edustajille. Inhimillisyyden puolesta –ryhmän näyttelijä Tobias Zilliacus haastattelee syyrialaistaustaista Baraa Eishaa. Punaisen Ristin avustustyöntekijä kertoo pakolaisten tilanteesta Syyrian lähialueilla. Projektipäällikkö Tarja Rantala (TEM) esittää puheenvuoron kuntavastaanotosta.
Järjestäjä: Suomen Punainen Risti

http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/kansalaisinfo.htx

Myös Helsingin yliopiston ja Tekniikan museon kanssa yhteistyö on alkanut hyvin. Tekniikan museolla on kotitalousopettajaopiskelijoiden rakentama Aistien-tila:

Perjantaista 21.2. lähtien Aistit-teltta tarjoaa mahdollisuuden tutustua pesuaineisiin monin aistein.
Kemian näyttelyyn rakennettu teltta on pilottikohde, jonka tarkoituksena on tutustuttaa museokävijät moniaistisesti pyykinpesun teemoihin.
Aistit-teltta löytyy näyttelystä kevään aikana kolme kertaa eri sisällöillä. Seuraavat teltat rakennetaan maalis-huhtikuun vaihteessa sekä toukokuussa.

Lisätiedot tarkennetaan lähempänä ajankohtaa.

Aistit-teltta on suunniteltu yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitaloustieteen koulutuksen, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa.

http://www.tekniikanmuseo.fi/tapahtumat.html

 

 

Menetelmän kokeilua vapaaehtoisten vahvistamiseen

Hämeen Kylät ry:n osalta ollaan hyppäämässä taas kohti uutta ja tuntematonta! Kevään aikana Aistien-menetelmää on tarkoitus kokeilla vapaaehtoisten kanssa työskentelyyn. Miten menetelmä soveltuisi yhdistysaktiivien innostamiseen ja vapaaehtoisten vahvistamiseen? 

Tarjolla on Kyläkipinä-ryhmä, jossa pureudutaan yhdessä siihen millaiset asiat sytyttävät vapaaehtoisia toimimaan ja miten innostusta saataisiin leviämään myös muihin. Ryhmä tarjoaa myös vertaistuellisen näkökulman, kun kokoonnutaan samanhenkisten ihmisten kanssa yhteen.

Ryhmän päämääränä on oivaltamisen ja opin lisäksi myös toteuttaa aiheesta moniaistinen tila Hämeen Kyläpäivään 24.5. lauantaille. Koko Kyläpäivän teemana on hyvinvointi, joten tila antaa yhden lähestymistavan tärkeään aiheeseen.

Aistien-menetelmän testauksen taustalla on ajatus siitä, että vapaaehtoistyössä aktiiviset ja innostuneet ihmiset ovat se kaikista tärkein voiman lähde. Meidän ammattilaisten, jotka vapaaehtoisia tapaamme ja ohjaamme, on hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan, mikä liikuttaa tuota huikeaa porukkaa niin kylillä kuin muissakin yhdistyksissä. Siksi olemme tämän uuden avauksen edessä täällä Hämeen Kylissä! Oppia ja ymmärrystä myös itselle hakemassa.

Kutsut yhdistyksille ovat lähteneet ja jännityksellä jään odottamaan, mitä kylillä tarjouksesta tuumataan!

Heli Laurikainen / Hämeen Kylät ry

Moniaistinen Työhyvinvointipolku avoimena Heinolan kaupunginkirjastossa

Tanssia, naurua, jaettuja muistoja ja oivalluksia…

… näistä ja monesta muusta moniaistisesta  kohtaamisesta muodostui Laureassa Aistien-hankkeen syksy, joka oli täynnä toimintaa ja tapahtumia. Vauhtia riitti jopa siinä määrin, että taaksepäin katsomiselle irtosi aikaa vasta nyt, kun helmikuu on jo melkein puolivälissä ja suunta on käännetty kohti kevään rientoja. Mutta otetaan silti pieni paussi tähän kohtaan ja tutkaillaan vielä edellisen vuoden kuulumisia.

Päädyin itse mukaan Aistien-hankkeen toimintaan sosionomiopintoihini liittyvän hanketyöskentelyn kautta syyskuun alussa. Uusi opiskelutapa ja hankkeen toimintaan perehtyminen tuntui aluksi hypyltä laukkaavan hevosen selkään: kyydissä pysymisen lisäksi piti yrittää selvittää, mistä oikeastaan on kyse,  mihin suuntaan ollaan menossa ja miksi. Onneksi rinnalla matkasi mainioita kanssakulkijoita ja opastajia, joiden kanssa saattoi ihmetellä telttojen rakentamisen jaloa taitoa, jakaa kokemuksia ja löytää uusia tapoja aistia ympärillä pyörivää maailmaa. Tekeminen sekä ihmistenväliset kohtaamistilanteet veivät pian mukanaan…

Aistien Laurea- animaatio

Syksyn aikana hankkeessa toimineet opiskelijat ehtivät rakentaa useita moniaiastisia tiloja niin Laureaan, erilaisiin tapahtumiin, kirjastoon kuin päiväkotiinkin. Opiskelijat osallistuivat myös useiden seminaarien järjestelyihin, hankkeen toiminnan esittelyyn sekä uudistetun menetelmäoppaan oikolukuun. Ehtipä matkan varrella syntyä myös animaatio hankkeen toiminnasta ja opiskelijoiden kokemuksista!

Nigeria-teltta

Itselleni jäi vahvasti mieleen syyskuussa toteutettu Nigeria-teltta, joka oli myös ensimmäisiä moniaistisia tiloja, joiden suunnittelu- ja rakentamisprossiin osallistuin. Toiminnan kautta tuli näkyväksi koko moniaististen tilojen taustalla kulkeva ajatus; prosessinomainen yhdessätekeminen, erilaisten kulttuurien kohtaamisen mahdollistaminen, muistojen ja tärkeäksi koettujen asioiden jakaminen sekä omaan identiteettiin liittyvien erilaisten näkökulmien tarkastelu. Moniaistisessa tilassa koetaan, jaetaan, opitaan ja ihmetellään. Omien kokemusteni perusteella uskon, että moniaististen tilojen merkityksellisyys perustuu myös siihen, että ne tarjoavat hektisen arjen keskellä tilaisuuden pysähtyä ja olla läsnä – yhdessä ja itsekseen.  

Seikkailijat teltassa

Erilaiset tilat ovat myös osoittaneet, että ventovieraiden kanssa on helpompi käydä juttusille, kun ympärillä on jotain mihin tarttua keskustelunavauksena. ”No mihinkäs tätä oikein käytetään?” ”Juu, tuollainen minullakin oli lapsena!” ”Enpä ole ennen tällaista maistanutkaan.” Epävirallisessa ja sopivan kotoisassa ympäristössä tuntemattoman kanssa keskustelu voikin olla hyvin luontevaa, ja kenties samalla tulee haastaneeksi omia ennakkoluulojaan esimerkiksi vieraaseen kulttuuriin liittyen.

Nigerialaisia soittimia

Syksyn aikana on ollut ainutlaatuista seurata, miten Aistien-menetelmää on kehitetty, viety eteenpäin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa jaettavaksi, osaksi jokapäiväistä arkea. Samalla olen ollut myös aitiopaikalla näkemässä, miten valtaisalla antaumuksella, innolla ja palolla hankkeen työntekijät ja mukana olleet opiskelijat ovat heittäytyneet moniaistisen toiminnan maailmaan. Huumorin, pitkäjänteisyyden ja uteliaisuuden siivittämänä on syntynyt uskomattoman hienoja tiloja, uutta tietoa menetelmästä sekä mielenkiintoisia kontakteja.

Aika huikeaa, eikös?