tiistai 7. toukokuuta 2013


Tämän moniaistisemmaksi 
ei blogin kirjoitus tule!

Vapun jälkeisenä päivänä makoilen koneeni kanssa kahden vanhan männyn välissä riippuen. Nämä männyt olivat todistamassa isoisoisäni rakennusurakkaa sotien jälkeen, kun koti oli jäänyt uuden rajan taakse. 
Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Ylös katsoessani näen mäntyjen käyräiset oksat, jotka kohtaavat ja limittyvät toisiinsa puolivälissä. Linnut laulavat taustalla ja reipas keväinen tuuli pyrähtelee omassa tahdissaan, kuljettaen kaikki vuodenajalle tyypilliset tuoksut sieraimiini. 


Heräävän luonnon ja sulavan roudan aika on mitä parhainta pitkän talven nälkäännyttämälle mielelle.

Moniaistisuus on helppoa- mene ulos! 



Kaikille tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Heille luodut moniaistiset tilat saattavat olla suorastaan elintärkeitä. 

Moniaististen tilojen rakentaminen on prsosessi, mihin kuuluu niin yhdessä tekeminen, oppiminen kuin oman identiteetin työstäminen osana yhteisöä. Identiteetin rakennustyö kestää läpi elämän ja hyvinvointimme perusteista on hyvä pitää huolta elämänkaaren kaikissa vaiheissa. Moniaistiset tilat tarjoavat tähän aivan mielettömän työkalun.


Moniaistisuuden mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Hyvin pienelläkin vaivalla voi ihmisten arkea ja oppimista elävöittää. Tekniikan avulla saa luotua upeita ympäristöjä sinne, missä niitä ei ole.



Suuren valkokankaan silitystä.
Millaista on ollut olla harjoittelussa Aistien-hankkeessa?

Hyvin monipuolista harjoittelu on ollut. Tänään teen etäpäivää riippumatossa, mutta välillä on myös kiirettä pitänyt. Kuten kaikissa projekteissa ja hankkeissa tilanteet vaihtelevat ja joustava luoviminen on tarpeen. Ongelmanratkaisutaidot ovat olleet käytössä aikataulujen ja varausten sovittelussa ja telttojen pystyttämiseen liittyvissä ongelmissa. Kaikki ei aina mene nappiin ja sitäkin täytyy oppia sietämään. 



Kaikissa käänteissä, jopa niissä vauhdikkaissa kurveissa, on ollut ilo olla mukana.



Liisa ja Sari roudareina
Olen saanut tehdä kaikenlaista ihan telttojen ja tilan kokoamisesta ja suunnittelusta lähtien materiaalien hankintaan. Olen ommellut verhoja ja huoltanut telttoja, tehnyt hankintoihin liittyviä kartoituksia ja osallistunut seminaarien järjestelyyn.

Iso osa työajasta kuluu opiskelijakollegojen ohjauksessa, mikä on ollut yllättävän kivaa ja antoisaa, vaikka alkuun vähän hikoilutti. :) Mahtavaa on ollut nähdä ja kuulla, kun lähes poikkeuksetta projektit ovat onnistuneita ja osallistujat hienoja kokemuksia rikkaampia.



Laurean monikultuurisuus-opintoihin ja venäläiseen
kulttuuriin pohjautuva teltta Hämeenlinnan seminaarissa.

Hankkeen kehittämiseen olen päässyt mukaan koulutusseminaarien lisäksi projektiryhmän kokouksissa. Kaikin puolin näyttää minun silmiini siltä, että hankkeen hedelmät jäävät elämään ja leviämään. Aina, kun kerron ihmisille hankkeesta, jossa olen harjoittelussa, he innostuvat ja haluavat tietää lisää. 



Laureassa on ollut vilkas kevät.

Takana on peräti kaksi hankkeen koulutusseminaaria, yksi Tikkurilassa Laureassa ja yksi Hämeenlinnassa Hämeen ammattikorkeakoulussa. Oman tuntuman ja palautteenkin valossa molempia tilaisuuksia voi pitää erittäin onnistuneina.

Hämeenlinnan seminaarissa liikuteltavien tilojen esittelyä. 
Hämeen Kylien tila ja Heli Laurikainen.

Laureassa tiloja on rakennettu neljällä eri opintojaksolla, tavaraa tulee ja menee tiuhaan. Välillä on vaikeaa pysyä perässä, mitä mihinkin tehdään, mutta opiskelijakollegat ovat olleet hyvin itsenäisiä ja omatoimisia projekteissaan. Hienoa!




Otaniemen vaihtareiden Bangladesh
olohuoneen antia. Kuva Juho Kokki
Ikkuna Bangladeshin kadulle. Kuva Juho Kokki


Hyvinvoinnin tuottamisen jaksossa on tehty aistien pajaa vanhuksille, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja sosiaalisen etiikan- kurssi on vienyt tiloja mm. rasismin vastaiseen tapahtumaan (Suomi meets Somalia) ja Peijaksen sairaalaan (rentoutumistila). Metodisuuden jaksolla on tehty mm. äideille rantaloma avoimeen päiväkoti Ukko Pekkaan ja Somaliateltan kanssa ollaan oltu kohtaamassa ihmisiä Myllypuron ja Vuosaaren terveysasemilla. Otaniemen vaihtareiden kanssa työstetty Bangladesh-tila onnistui hyvin. Lumon kirjastoon tehdään vielä onnellisuustila  työhyvinvointia edistävä kirjaston historiaan liittyvä tila. Monikulttuurisuus-jaksolla on tehty yhteistyötä aikuisopiston opiskelijoiden kanssa viidessä ryhmässä. Jännittää, miten yhteistyö on sujunut aika vasta maahan tulleiden nuorten kanssa. Sivulta seurattuna ryhmät ovat lähteneet hienosti käyntiin, vaikka haasteita on.

Nyt tuuli yltyy jo myrskylukemiin, joten taidan siirtyä sisätiloihin kuuntelemaan nurkkien ulvontaa.

P.S. Tuulesta puheenollen. Tässä vielä kuvamuisto maaliskuulta Tikkuraitin rasismin vastaisesta tapahtumasta, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen. Tuulen kaadettua tuvan säilytti Somalia meets Suomi kaksikko Mona ja Ksenia aivan mahtavan asenteensa ja jakoivat lämmintä somalialaista teetä kylmettyneelle torikansalle ilman telttaa. Hyrrrr...

Rasismin vastainen tapahtuma 21.3.13 Teltan raunioilla Mona ja Ksenia.



Keväästä nautiskellen,
Elli Rankka, sosionomi opiskelija, hankkeen harjoittelija