Tämän moniaistisemmaksi
ei blogin kirjoitus tule!
Vapun jälkeisenä päivänä makoilen koneeni kanssa kahden vanhan männyn välissä riippuen. Nämä männyt olivat todistamassa isoisoisäni rakennusurakkaa sotien jälkeen, kun koti oli jäänyt uuden rajan taakse.
Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Ylös katsoessani näen mäntyjen käyräiset oksat, jotka kohtaavat ja limittyvät toisiinsa puolivälissä. Linnut laulavat taustalla ja reipas keväinen tuuli pyrähtelee omassa tahdissaan, kuljettaen kaikki vuodenajalle tyypilliset tuoksut sieraimiini.
Heräävän luonnon ja sulavan roudan aika on mitä parhainta pitkän talven nälkäännyttämälle mielelle.
Moniaistisuus on helppoa- mene ulos!
Kaikille tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Heille luodut moniaistiset tilat saattavat olla suorastaan elintärkeitä.
Moniaististen tilojen rakentaminen on prsosessi, mihin kuuluu niin yhdessä tekeminen, oppiminen kuin oman identiteetin työstäminen osana yhteisöä. Identiteetin rakennustyö kestää läpi elämän ja hyvinvointimme perusteista on hyvä pitää huolta elämänkaaren kaikissa vaiheissa. Moniaistiset tilat tarjoavat tähän aivan mielettömän työkalun.
Moniaistisuuden mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Hyvin pienelläkin vaivalla voi
ihmisten arkea ja oppimista elävöittää. Tekniikan avulla saa luotua upeita
ympäristöjä sinne, missä niitä ei ole.
Suuren valkokankaan silitystä. |
Hyvin monipuolista harjoittelu on ollut. Tänään teen etäpäivää riippumatossa, mutta välillä on myös kiirettä pitänyt. Kuten kaikissa projekteissa ja hankkeissa tilanteet vaihtelevat ja joustava luoviminen on tarpeen. Ongelmanratkaisutaidot ovat olleet käytössä aikataulujen ja varausten sovittelussa ja telttojen pystyttämiseen liittyvissä ongelmissa. Kaikki ei aina mene nappiin ja sitäkin täytyy oppia sietämään.
Liisa ja Sari roudareina |
Laurean monikultuurisuus-opintoihin ja venäläiseen kulttuuriin pohjautuva teltta Hämeenlinnan seminaarissa. |
Hankkeen
kehittämiseen olen päässyt mukaan koulutusseminaarien lisäksi projektiryhmän
kokouksissa. Kaikin puolin näyttää minun
silmiini siltä, että hankkeen hedelmät jäävät elämään ja leviämään. Aina, kun kerron
ihmisille hankkeesta, jossa olen harjoittelussa, he innostuvat ja haluavat tietää lisää.
Takana on peräti kaksi hankkeen koulutusseminaaria, yksi Tikkurilassa
Laureassa ja yksi Hämeenlinnassa Hämeen ammattikorkeakoulussa. Oman tuntuman ja palautteenkin valossa
molempia tilaisuuksia voi pitää erittäin onnistuneina.
Laureassa tiloja on
rakennettu neljällä eri opintojaksolla, tavaraa tulee ja menee tiuhaan. Välillä
on vaikeaa pysyä perässä, mitä mihinkin tehdään, mutta opiskelijakollegat ovat olleet hyvin itsenäisiä ja omatoimisia projekteissaan. Hienoa!Hämeenlinnan seminaarissa liikuteltavien tilojen esittelyä. |
Hämeen Kylien tila ja Heli Laurikainen. |
Otaniemen vaihtareiden Bangladesh olohuoneen antia. Kuva Juho Kokki |
Ikkuna Bangladeshin kadulle. Kuva Juho Kokki |
Hyvinvoinnin tuottamisen jaksossa on tehty aistien pajaa vanhuksille, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja sosiaalisen etiikan- kurssi on vienyt tiloja mm. rasismin vastaiseen tapahtumaan (Suomi meets Somalia) ja Peijaksen sairaalaan (rentoutumistila). Metodisuuden jaksolla on tehty mm. äideille rantaloma avoimeen päiväkoti Ukko Pekkaan ja Somaliateltan kanssa ollaan oltu kohtaamassa ihmisiä Myllypuron ja Vuosaaren terveysasemilla. Otaniemen vaihtareiden kanssa työstetty Bangladesh-tila onnistui hyvin. Lumon kirjastoon tehdään vielä onnellisuustila työhyvinvointia edistävä kirjaston historiaan liittyvä tila. Monikulttuurisuus-jaksolla on tehty yhteistyötä aikuisopiston opiskelijoiden kanssa viidessä ryhmässä. Jännittää, miten yhteistyö on sujunut aika vasta maahan tulleiden nuorten kanssa. Sivulta seurattuna ryhmät ovat lähteneet hienosti käyntiin, vaikka haasteita on.
Nyt tuuli yltyy jo myrskylukemiin, joten taidan siirtyä
sisätiloihin kuuntelemaan nurkkien ulvontaa.
Rasismin vastainen tapahtuma 21.3.13 Teltan raunioilla Mona ja Ksenia. |
Keväästä nautiskellen,
Elli Rankka, sosionomi opiskelija, hankkeen harjoittelija