tiistai 9. kesäkuuta 2015

Työharjoittelussa Aistien-hankkeen lopettelua ja uuden alkua



Kolmas sosiaalialan opintoihin liittyvä harjoittelu Aistien-hankkeessa? Hmm... Suunnilleen ennen vuoden 2014 joululomaa idea harjoittelun tekemisestä Aistien-hankkeeseen lähti vireille. Olin myös samoihin aikoihin valinnut opinnäytetyön aiheekseni menetelmään liittyvän teeman, joten opparin ohjauskeskustelun aikana Minttu vinkkasi Aistien-hankkeen harjoittelupaikasta. Yksi opintoihini kuuluva harjoittelu olikin minulla tuolloin vailla suorituspaikkaa ja ajatus harjoittelun sekä opparin yhdistämisestä tuntui muutenkin hyvin luonnolliselta. Molemmat tukisivat varmasti toisiaan sekä antaisivat monipuolisemmin näkökulmia Aistien-menetelmään. Lisäksi olin kiinnostunut kokeilemaan hieman hallinnollisempaa harjoittelua ja näkemään millaisia eri työvaiheita hankemaailma sisältää.


Ideasta siirryttiin varsinaiseen työntekoon maaliskuussa 2015, kun harjoitteluni virallisesti alkoi. Mukana kuviossa oli myös Hakunilan kansainvälinen yhdistys, joka oli yksi opparini yhteistyökumppani sekä yksi harjoitteluni suorituspaikka. Suoritin harjoitteluani siis kahdessa eri paikassa, Laureassa ja Hakunilan kansainvälisessä yhdistyksessä. Käytännön järjestelyt sovimme niin, että tein suurimman osan harjoittelusta Laureassa ja yhdistyksessä olin lähinnä heidän tarpeidensa mukaisesti. 


Ennen harjoittelua olin ehtinyt tutustua Aistien-menetelmään sekä sosiaalialan opintojeni että opparini kautta. Opintoihin oli kuulunut esimerkiksi maahanmuuttajanuorten kanssa yhteistyössä rakennettava Aistien-tila. Toiminnallisen opparini teemana oli myös menetelmän kokeileminen maahanmuuttajanaisten kotoutumisen tukemisessa. Vaikka molemmat projektit liittyivät vahvasti monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajien tukemiseen menetelmän avulla, niin menetelmässä minua edelleen kiehtoo sen monipuolisuus ja helppo muunneltavuus eri tarkoituksiin sekä eri kohderyhmille.


Harjoitteluni aikana hahmottelimme ja mietimme paljon menetelmän erilaisia tulevaisuuden suuntauksia.  Aistien-menetelmää voisi hyödyntää opetuksessa ja oppimisen tukemisessa, yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä sekä sosiaalialan työmenetelmänä. Opetuksessa ja oppimisen tukemisessa menetelmää onkin käytetty paljon Laurean kieltenopetuksessa sekä yhteistyö Vantaan Aikuisopiston kanssa on myös ollut hyvin menestyksekästä. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa menetelmän avulla voitaisiin puolestaan tuoda eri vähemmistöjä näkyville ja luoda keskusteluareenoja ajankohtaisille aiheille. Esimerkiksi Suomen Punaisella Ristillä on erittäin hyviä kokemuksia menetelmän käytöstä vaikuttamistyön välineenä. Sosiaalialan työmenetelmänä Aistien-menetelmä puolestaan voisi erinomaisesti sopia esimerkiksi erilaisiin laitoksiin, joissa elämyksellisyyden tuominen voisi lisätä mukavuutta ja viihtyisyyttä. Sen avulla voitaisiin myös tukea yksilön voimaantumista sekä identiteettikeskustelua. 


Harjoitteluun liittyi toki myös käytännön tekemistä ideoinnin ja kehittämisen vastapainoksi. Taisi olla ensimmäisiä harjoitteluviikkoja, kun filmasimme englanninkielistä esittelyvideota Aistien-menetelmästä. Huomioiden aikaisemman videointikokemuksemme (jota siis ei ollut yhtään :) ), niin olemme Mintun kanssa oikein tyytyväisiä tuotokseemme. Video löytyy englanninkielisiltä Aistien-nettisivuilta: www.aistienmenetelma.net.


Rentoutusteltan rakennusta Laureaan.
Videon lisäksi Aistien-menetelmään liittyvää työtä kuului lähes jokaiseen työpäivään. Tehtävinä oli muun muassa materiaalin päivitystä nettisivuille ja uuden materiaalin tuottamista verkostoille. Harjoittelun aikana sain seurata myös eri opiskelijoiden mielenkiintoisia projekteja, jotka liittyivät Aistien-menetelmään. Ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijat rakensivat yhteensä viisi erilaista Aistien-tilaa yhteistyössä Aikuisopiston nuorten opiskelijoiden kanssa ja lisäksi oli muutamia valmiita ja alkavia opinnäytetyöprojekteja. Rakentamista ei toki pidä unohtaa, sillä pääsin siihenkin käsiksi harjoittelun aikana. Telttaa koottiin esimerkiksi Laureaan rentoutustilaksi opiskelijoille.

Valmis rentoutustila.




Työpäiviin kuului myös hallinnollisia tehtäviä, jotka liittyivät lähinnä Aistien-hankkeen lopetusvaiheeseen. Tosin paljon oli myös uusiin mahdollisiin hankekuvioihin liittyvää työtä kuten verkostojen ja yhteistyökumppanien kartoittamista sekä ideointia heidän kanssaan. Olikin hyvin mielenkiintoista tutustua siihen prosessiin mitä hankkeiden taustalla on, sillä aikaisemmin opiskelijana näki ja oli mukana vain toteuttamassa valmiita hankkeita.

 




Kokonaisuudessaan harjoittelu oli erittäin mukava. Siinä oli oikein sopivassa suhteessa hallinnollista ”toimistotyötä”, ideointia sekä toiminnallista työtä. Voin siis suositella muillekin opiskelijoille hankkeisiin liittyvää harjoittelua, jos on kiinnostunut kartuttamaan hallinnollista työkokemusta.

Kesäterveisin,
Kaisa / Laurea

Rakennustiimin selfie :)

perjantai 12. joulukuuta 2014

Sykähdyttäviä hetkiä

Aistien-hankkeen viimeiset kuukaudet ovat menossa: arki täynnä raportointia, artikkelin kirjoittamista - ja myös uusia suunnitelmia. Toivottavasti Aistien-menetelmän parissa siis jatketaan.. Erityisen kiva olisi jatkaa, kun hanke loppumetreilläänkin antaa uusia elämyksiä.

Viime viikolla esittelin Aistien-menetelmää uudelle sosionomiopiskelijaryhmälle. Aikaa oli kaksi tuntia ja päätin tehdä tilaan tutustumisen toiminnan kautta.   Opiskelijoita oli marraskuisena aamupäivänä paikalla noin kaksikymmentä. Aloitimme pajan jakamalla pienryhmissä mukavia ja voimaannuttavia muistoja. Niistä sitten arvoimme yhden - ja puolessa tunnissa loimme pienryhmätyöskentelyllä muistojen Italian. Oli aitoa italialaista puheensorinaa, vuorimaisemaa, tuoksuteltavaa ja maisteltavaa. Ihana pieni pistäytyminen italialaisiin tunnelmiin siis.

Iltapäivän ryhmän kanssa arvan suosima aihe oli minulle hiukan yllätyksellinen: "muutto".  Pikkuisen huolissani mietin, että mitähän tästäkin tulee... Mutta opiskelijat loihtivat taas puolessa tunnissa tilan, jossa pahvilaatikot pursusivat, rakkaat esineet oli pakattu, romut lojuivat vielä, uuden kodin avaimet symboloivat uuden kodin onnea. Ja mitä huomasinkaan itsessäni: uppoduin täysin sydämin muistelemaan viimeistä muuttoani. Pala kurkussa pohdin, miltä tuntui jättää lasten lapsuuden koti, meidän oma rakas talo...

Tämän viikon kohokohta oli tavata SPR:n aktivistit, jotka pitivät palautekeskustelua Aistien-menetelmää hyödyntävästä vaikuttamiskampanjastaan.  Kolme "pakolaistelttaa" ovat kiertäneet pitkin Suomea.  Pakolaisteltassa voi siis kokea tunnelmaa pakolaisleiriltä, seinällä pyörii UNHCR:n kuvaama filmi. Sisustuksena on pakolaisten saama aito varustepakkaus ruoka-aineineen sekä patja ja joitain vaatteita. Vuonna 2014 SPR;n vapaaehtoiset olivat järjestäneet yhteensä 74 tilaisuutta ja tapahtumissa oli ollut 7600 kävijää. Vaikuttavaa.  Lisää kampanjasta voi lukea mm. artikkelista, jonka Johanna Matikainen ja Federico Ferrara ovat kirjoittaneet Aistien-hankkeen tammikuussa julkaistavaan artikkelikokoelmaan.

- Minttu Laurea -


SPR:n teltta  oli selkeästi reissannut ahkerasti
- kiitos ahkeran kampanjaväen!
SPR:n "telttapäälliköt" ja kampanjahenkilökunta olivat -syystä -
 tyytyväisiä Pakolaisteltta-kampanjaan vuonna 2014


 

perjantai 28. marraskuuta 2014

Viimeistä viedään

Alkaa olla viimeiset Aistien-hetket käsillä. Vähän tässä jo haikeutta ilmenee, kun viimeistä Aistien-tilaa ollaan maanantaiksi rakentamassa. Tämä hankkeen jatkovuosi on kyllä osoittautunut todella hyödylliseksi meille kylätoimijoille. Olemme keksineet monta uudenlaista tapaa käyttää menetelmää ja viedä sitä joka kerta uusille urille, uudenlaiseen käyttötarkoitukseen.

Nyt viimeisessä tilassa, MINNE MENET MAASEUTU, otettiin käyttöön ns. rumat kuvat. Koko hankkeen ajan on varottu tuomasta asioita negatiivisuuden kautta esille. Nyt halusimme kuitenkin nostaa uhkakuvat esille valokuvien kautta.

Kun saimme tänään valokuvat tulostettu tilaan kiinnittämistä varten olin tosi yllättynyt, miten hyvin ne toimivat. Jälleen kerran lennokas ideointi tuotti hyvän tuloksen. No ainakin omaan silmääni.

Pelkistetty ja selkeä mustavalkoinen kuva toimii hyvin. Talven ensilumi taustalla tekee kuvasta sopivamman käyttötarkoitukseen. Se korostaa viestiä. Silti kuvat eivät ole leimaavia tai liian ahdistavia. Ne kertovat omalla tavallaan mitä valinnat, muutos ja aika tekevät.

Maanataina 1.12. klo 11-15 siis Hämeenlinnan kyläaktivaattoriryhmä tekee Aistien-tilan Palvelupiste Kastelliin. Tilaan on kutsuttu Hämeenlinnan kaupungin päättäjiä ja työntekijöitä keskustelmaan, miten aktivaattorit voisivat olla kehittämässä kotikaupunkiaan. Samalla kerrotaan tietysti mitä kyläaktivaattorit tekevät. Digitarinaan on työstetty kyläkipinätapaamisten anti: toiminta, opit ja oivallukset. Lopuksi tarjoillaan sisuja, jotta jaksetaan kukin talven pimeydessä.

Vaikka Aistien-hanke päättyy, en kuitenkaan usko, että Aistien-menetelmän käyttö osaltani tai kylien toimesta päättyy tyysti. Idea ja ajatus moniaistisuudesta ja sen mahdollisuuksista on oivallettu niin vapaaehtoisten kuin kylätoiminnan parissa työskentelevienkin osalta. Minne ikinä oma työpolkuni viekin niin varmasti menetelmän kaivan omasta työkalupakista käyttöön ja hyödynnän hankkeen aikana oppimiani asioita jatkossa.

Heli / Hämeen Kylät ry

torstai 13. marraskuuta 2014

Tulevaisuustilassa monta ideaa esille

Hankkeen kääntyessä loppusuoralle alkaa Hämeen Kylienkin pilotitkin hiljenemään. Tänään puretaan Tuuloksen tulevaisuustila ja aloitetaan tapahtuneen arviointi ja työstäminen artikkeliin. Tulevaisuutila on jatkoa viime vuoden tulevaisuutuville. Nyt vain tilan suunnittelussa ja rakentamisessa oli vahvemmin mukana Tuuloksen yhdistykset ja koulu. Tilaan rakentuikin mukavasti työpajojen kautta aistimateriaalia, joka kertoi alueesta, sen toiminnasta sekä tulevaisuuden ideoista ja tarpeista.


Tuuloksen koulun oppilaat tekivät tulevaisuustilaa varten omista tulevaisuuden toiveista valokuvatauluja. Aluksi yhteiset paikat kuten uimarannat, urheilukentät, kaupan ja koulun pihat valokuvattiin. Mustavalkoisten suurennosten päälle liimattiin oppilaiden tekemät piirustukset.  Koko koulu toteutti tulevaisuustaulujen tekemisen ja luokittain äänestettiin parhaat ideat ripustettavaksi tulevaisuustilan seinälle. Näin saatiin alakoulun oppilaiden toiveet mukaan ja samalla koulun sisällä päästiin opettelemaan vaikuttamista. Koko koulu vieraili luokittain tulevaisuustilassa viikon aikana osana koulupäivää. 

Oppilaat pitivät tehtävästä, kävijät olivat ihastuksissaan oppilaiden töistä.


Nuoret kuvasivat myös oman pienen videon älypuhelimella. Nuoren ajanviettopaikat ja tulevaisuuden ideat tulivat hyvin esille. Nuoret ottivat itse vastuun tekemisestä. Taas sai huomata, miten paljon enemmän huomiota kiinnittää video verrattuna valokuviin. Sitä pitäisi opetella käyttämään enemmän materiaalina ja välineenä, kun halutaan tuoda jotakin aihetta esille.


Tilan tekemisessä ehkä parasta antia oli se, että tekijät tutustuivat toisiinsa. Esille nousi paljon ideoita ja keskustelua alueen tulevaisuudesta sekä sen kehittämisestä. Tilassa järjestettiin muutamia teemallisia tapaamisia, jossa saatiin sovittua käytännössä, miten tilan antia ja yhteistyötä jatketaan tästä eteenpäin. Aiheena alueellinen vaikuttaminen ja yhteistyöhän tarttuminen ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen tarvitaan tekijöitä, johtajuutta ja innostusta. Uskallan väittää, että tulevaisuustilalla saatiin asiaa liikkeelle.

Nyt on sitten aika tiivistää ajatuksia raportteihin ja artikkeliin. Mitä tästä opittiin, miten kannataisi seuraavalla kerralla toimia. Tärkeitä seikkoja, joiden ääreen pysähtyä ennen hankkeen päättämistä.

Heli / Hämeen Kylät

torstai 6. marraskuuta 2014

Projektiryhmä koolla

Reilu kolme vuotta yhteistä taivalta takana. Nyt olemme viimeistä kertaa  kokoontuneet yhteen projektiryhmän kaksipäiväiseen tapaamiseen.  Tällä kertaa kokoonnumme Pyhtään kauniissa maisemissa yhdeksän osallistujan voimin.  Ensimmäinen päivä on ollut täynnä toimintaa: hankkeen eri vaiheiden muistelua ja tulosten arviointia,  reipasta liikuntaa  - ja tietysti runsaasti hyvää ruokaa.

Hankkeen kolmea vuotta muisteltiin piirtämällä yhteinen hankejana. Hankkeen parhaiksi hetkiksi nousivat nämä yhteiset projektiryhmän tapaamiset, ajatuksen vaihto ja yhdessä asioiden pohtiminen.



Toisaalta oli myös hauska huomata, kuinka valtavasti olemme saaneet aikaan kolmen vuoden aikana: lennokkaista ajatuksista on tullut konkretiaa. Joskus lennettiin vähän matalammalla kuin ehkä suunniteltiin, mutta toisaalta myös on tehty paljon sellaista, mitä ei edes osattu suunnitella.




Joskus sitä miettii, että miten työ voikaan olla näin kivaa :-) . Vaikka  tällä erää tämä on viimeinen tapaaminen, huomenna ehdimme  miettiä, mitä tulevaisuus tuo ja miten työtä jatketaan.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Terkkuja Mansikista

Hämeen Kylät ry on testaillut Aistien-menetelmää erilaisissa kyläjutuissa hankkeen ajan. Viime viikonloppuna vuorossa oli Lasten maatalousnäyttely Mansikki ja Aistien-tilan tekeminen messutelttaan.

Aiheena oli maalla asuminen. Haluttiin tuoda esille hauskalla tavalla maalla asumisen parhaita puolia.

Hämeen Kylien hallitus ideoi teemoja ja valokuvia etsittiin mm. valokuvakilpailun muodossa. Koska tila oli ulkona, ei sähköinen kuva aurinkoisena päivänä onnistunut. Siksi valokuvista tehtiin labyrinttia muistuttava rakennelma tilaan. Kuvat liikkuivat mukavasti tuulessa ja niitä oli mukava katsella.

Teemoina oli mm. itse tehty elämä, kyläläiset, monen työpaikka ja kotiovelta luontoon.

Tuntoaistia ei olla kovasta painotettu aiemmissa tiloissa, mutta nyt siihen oli mukava mahdollisuus leikkisän tehtävän avulla. Viidessä purkissa oli erilaisi luonnonmateriaaleja kuten kauran jyviä, sahanpurua, käpyjä ja sammalta. Tunnustelemalla piti keksiä, mitä maalla asumiseen liittyvää purkeista löytyi.

Hivenen märkä rahkasammal sai aikaan kiljahduksia ja naurua. Se varmasti jäi monelle mieleen. Tunnustelupurkit kyllä vetosivat sekä pieniin että isompiin aistijoihin, joten niiden käyttö oli onnistunut. Samalla saatiin tuo tuntoaisti hyvin mukaan. 

Aistien-menetelmän käyttäminen ulkotiloissa vaatii paljon soveltamista, mutta siitä saa hyviä elementtejä monenlaiseen tilanteeseen.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Miltä tuntuu vapaaehtoistyön moniaistinen tila?


”Viime perjantaina se käynnistyi. Vapaaehtoistyön moniaistisen tilan kokoaminen. Tilaa on suunniteltu helmikuulta lähtien yhdessä Jyränkölän vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa ja suunnittelutyö on ollut idearikasta, keskustelevaa ja ainakin minulle antoisaa. Yhdessä on mietitty ensin tilan rakennetta, sisältöä ja millä tavoin eri aistit liittyvät vapaaehtoistyöhön. Suunnittelussa nousi heti esille, että tuoksuina ja makuina toimivat niin kahvi, pulla kuin Marianne ja Pihlaja –karkit. Ne liittyivät eri tavoin esimerkiksi vapaaehtoistyön vierailuihin.
 
 Perjantai aamulla kannoimme kaikki tilaan liittyvät materiaalit autoon. Kirjastolla siirsimme tavarat kirjaston aulaan ja käynnistimme kokoamisen telttarakenteesta. Saimme lainaan hienon esittelytelttarakenteen. Sen kokoaminen ensikertalaisille vaati hieman pohdintaa, mutta hienosti se saatiin kokoon. Rakennusjoukossa oli kolme henkilöä. Tämä oli mukavan kokoinen ryhmä ja sen voimin telttanurkkaus saatiin kokoon.

Seuraavaksi laitettiin esille vapaaehtoistyöhön liittyvät julisteet, tarvikkeet, materiaalit ja viritettiin tietokone ja dataprojektori toimintaan. Tietokoneelta laitettiin kuulokkeiden kautta pyörimään vapaaehtoisten kertomia tarinoita omasta vapaaehtoistyöstään. Tarinat tulivat esille myös kirjallisina versioina omassa kansiossaan. Tietokoneen ja dataprojektorin kautta heijastettiin yhdelle teltan seinälle kuvia vapaaehtoistyöstä. Tila koottiin muutamassa tunnissa ja siitä tuli aika toimiva.

Tila avattiin  tämän viikon maanantaina klo: 11. Tilaan tuli ensimmäisten päivien aikana mukavasti vierailijoita ja myös vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita saatiin mukaan.
 
 
 
 
Itse istahdin tänään aistimaan tuon tilan tunnelmaa. Istuin tilassa kuulokkeet korvilla kuunnellen tarinoita vapaaehtoistyöstä, katselin iloisia ja herkkiäkin kuvia toiminnasta, tutustuin erilaisiin tarvikkeisiin kuten shakkiin ja peleihin, haistelin kahvin tuoksua ja maistelin ”kettu” –karkkeja. Minulle tuli erittäin hyvä tunne. Ymmärsin, miten tärkeää ja monipuolista työtä vapaaehtoistyö onkaan. Se antaa paljon niin vapaaehtoistyön tekijälle, että autettavalle.  Ja mitä kaikkea siihen voi liittyäkään. Pienet asiat kuten karamellit voivat olla hyvinkin tärkeitä arjen toiminnassa. Itse koin, että myös eri aisteille suunnatut elementit toimiviksi. Pääsin hetkeksi syventymään aiheeseen ja minulle tuli tunne, että muu ympäristö katosi kuunnellessani tarinoita ja tutustuessani esillä oleviin materiaaleihin. Ympärillä oli kuitenkin kirjaston normaalin päivän toimintaa.

Nyt vielä hetki nautitaan tilasta ja toivotaan, että siellä käy paljon vierailijoita. Purkuhommiin alamme ensi maanantaina. Tilaa oli mukava suunnitella ja toteuttaa. Minusta on ollut tosi mukavaa että vapaaehtoiset ovat olleet kertomassa vierailijoille siitä, mitä he itse ovat tehneet ja miltä se on heistä tuntunut. Tilassa on tapahtunut aitoja kohtaamisia.  

Jenny, Heinolan kansalaisopistosta